Viikonlopun hiljaisuuden syyksi voi laittaa Ruisrockin. Ihan surutta, sillä viikonloppu on ollut festareiden takia niin kiireinen, ettei kirjoittelu käynyt missään välissä edes mielessä, ja kuviakin ehdin räpsiä ihan vaan muutaman. Maanantai kului aikamoisessa koomassa, mutta vähän eri syistä kuin monilla muilla festarikävijöillä.

Viikonloppuna multa kysyttiin monta kertaa, eikö harmita olla töissä, kun muut ovat juhlimassa. Ja varmaan yhtä monta kertaa sain kuulla, että mulla on ehkä maailman paras työ. Olen tehnyt promohommia ties kuinka monta vuotta, Felixin odotusaikanakin tuli tehtyä 12-tuntinen Cokis-promo ja muutama vappu on vietetty picnic-seurueita uutuustuotteilla ilahduttaen. Suosikkikeikkoja ovat tietysti aina nämä porukassa tehtävät promot, sillä samanhenkisen työporukan kanssa tulee aina juttuun ja työpäivä kuluu vauhdilla.

Tehdään nyt kuitenkin yhteenveto menneen viikonlopun promoista, niin jokainen voi sitten itse päätellä, oliko vähän kurjaa vai ihan parasta. Vuosimallin 2016 Ruisrockista jäi käteen:

Festarifiilis

Paljon uusia, upeita ihmisiä

Ei yhtään tuttua bongattuna (?!)

Jäätävät rusketusrajat

Likaiset kengät

Kolme loistavaa vegelounasta

Pari metriä lakua

Paljon hauskoja asiakkaita

Outoja asiakkaita

Pari hankalaakin

Muutama uusi artistituttavuus

Upeita keikkoja 

(Olavi Uusivirta, Sanni ja Patti Smith)

Loistavat bileet joka ilta 

(Major Lazer, Jack Ü ja Macklemore & Ryan Lewis)

Liian vähän unta, 

aikamoinen univelka

Kymmeniä selfieitä
Satoja "saanko sun lippiksen?" -kyselyitä

Tuhansia askeleita

Tuhansia hymyjä

Tuhansia kiitoksia

Ainiin ja tietty liksat...

Kyllä voisin väittää tykkääväni mun duunista.