Aurinko paistaa suoraan sisään ikkunasta, ja sen lämpö pakottaa kiipeämään alas sohvalta. Kaunis kesäpäivä on jo puolessa, mutta me valmistelemme vasta aamupalaa. Kahvinkeitin porisee ja alkaa hiljalleen levittää ihanaa, aamuista tuoksua ympärilleen. Harri on laittanut soimaan kappaleen, jonka viime kuuntelukerrasta on jo liian kauan. Rennot riffit saavat mut miettimään, etten kyllä ole vähään aikaan kuullut Harrinkaan soittavan. Musiikki, mikä ihana asia.

Kämppä on levällään lasten jäljiltä, mutta siivoan sitten vähän myöhemmin. Ehkä illalla. Ehkä en ollenkaan. Tänään on koko päivä aikaa vain itselle. Ja tuolle sämpylöitä kokoavalle, viheltelevälle miehelle. Kerrankin ei ole aikatauluja, vaatimuksia eikä edes suunnitelmia koko päivälle. Syödään nyt ja katsotaan sitten. Vaikka istuttaisiin parvekkeella ja kuunneltaisiin Tallest man on earthia koko päivä.

Aamun pohdintojen jälkeen ollaan tosiaan siivottu ja pesty pyykkiä, mutta myös kävelty aurinkoisessa jokirannassa, syöty thaikkua ja käyty jälkkärillä Tiirikkalassa. Vielä nelisen vuotta sitten tällainen olisi ollut ihan tavallinen sunnuntai, tai jopa tavallista tapahtumarikkaampi, mutta juuri tänään tuntuu siltä kuin ei olisi tehnyt oikeastaan mitään. Ja se tuntuu hyvältä. Osaan ehkä hiukan kuvitella mistä tällainen muutos johtuu...

Nyt me istumme sylikkäin sohvalle katsomaan leffaa. Ihan ilman läppäreitä, miettikää sitä! Toivottavasti teilläkin on ollut rentouttava viikonloppu. Muistakaa nukkua ja syödä hyvin, niin ei se maanantai teitä selätä. Pus!