Mom is the new black

, by Mere

Perillä on tuolla edessämme jossain

, by Mere

Isoisistä

Pyhäinpäivä. Päivä, jona muistellaan niitä rakkaita, joita ei voi enää kuin muistella. Tänä pyhäinpäivänä mulla oli jälleen yksi muisteltava lisää. Mun elämässä on ollut kaksi ukkia. Toista sain pitää vähän alle kaksi vuotta, toista yli kaksikymmentä.

Kaksikymmentäkolme vuotta sitten mulla oli tapana kiipeillä mummin ja ukin luona portaissa. Siitä on olemassa videokuvaakin, kun äitini isä istuu alimmilla portailla varmistamassa turvallista harjoitteluani, samalla keskustellen kanssani kielellä, jota on varsin vaikeaa näin aikuisiällä tulkita. Ukin sydämessä oli vikaa, ja leikkaukseen lähtiessään hän huikkasi vielä ovelta: "Pidä huolta Merestä." Hän ei tullut enää takaisin.

Viime talvena vietimme toisen ukkini, isän isän syntymäpäiviä. Söimme ravintolassa lounasta, jonka jälkeen lausuttiin kauniita sanoja ja pyyhittiin silmäkulmiakin, mutta viisaimmat ajatukset meille muille jakoi ukki itse. Lähtiessämme halasimme ja hyvästelimme. "Pidä huolta Merestä", hän sanoi Harrille, joka lupasi tehdä niin. Tänä talvena ukin syntymäpäivässä soi aika erilainen sävel.

Äidin isää en luonnollisesti tuntenut, kuin ainoastaan sillä tavalla, miten kaksivuotias voi jonkun tärkeän ihmisen sydämellään tuntea. Isäni isää taas ehdin tuntea pidempään, mutta ei siihen liity mitään sen ihmeellisempää syytä. Me välitimme toisistamme, mutta meille ei ollut tullut tavaksi pitää yhteyttä mitenkään säännöllisesti. Ehkä se olisi ollut tärkeää, en tiedä. Ukin minulle lausumista, harkituista sanoista saatoin kuitenkin aina lukea huolenpitoa, ymmärrystä ja myötätuntoa.

En siis voi väittää olleeni kummankaan isoisäni kanssa valtavan läheinen, valitettavasti. Erityisesti näinä päivinä, joina heidän poissaolonsa tuntuu käsinkosketeltavalta, päätyy helposti jossittelemaan. Toisaalta en myöskään voi väittää, ettei heillä olisi kaikesta huolimatta ollut suurta roolia ja vaikutusta elämääni. Ilman heitä, ei olisi minua, enkä olisi minä ilman heitä, mutta kyllä siinä on muutakin. Tiedän olleeni valtavan rakas ja arvokas lahja. Tiedän heidän ajatelleen niin. Olisi hölmöä ajatella muuta, kun he mielessään ajattelivat: "Pidä huolta Merestä."

Isoisät. Mikä salainen voima.

No kommenttia

, by Mere

lastenvaatteet

Lastenvaatelauantai + ihana NOSH

Okei, nyt viime postauksen jälkeen tiedätte jo, mitä tein kuun ensimmäisenä lauantaina ja viimeisenä sunnuntaina, voisin hiukan kertailla mitä niiden välissä, eli käytännössä katsoen lokakuussa on tapahtunut. Mä ainakin mielelläni palaan vielä hetkeksi fiilistelemään lokakuun viikonloppuja, sillä niin paljon iloa ja kivoja juttuja niihin on kuulunut. Jatketaan siis lauantailinjalla!

Lokakuun ensimmäinen lauantai kului tosiaan synnytyssalissa ja tasan viikon päästä siitä kuvasinkin pientä prinsessaa hänen kotonaan. Lokakuun toinen lauantai vei meidät myös viettämään tuplasynttäreitä Saloon, ja nauttimaan sellaisesta seurasta, mitä välimatkojen takia on vähän harvemmin tarjolla. Juhlissa löysin yhtäkkiä itseni jälleen vauva sylissä, ja vitsailin Harrille, että kyllä tässä on nyt kyseessä joku korkeamman tahon merkki! Jätin kameran laukkuun juhlien ajaksi ihan suosiolla ja keskityin viihtymiseen, joten ei niistä juhlista sen enempää.

Lokakuun kolmas lauantai taas toi tullessaan jotain, jota olin odottanut pitkään - järjestin ensimmäiset lastenvaatekutsuni. Eikä siis mitä tahansa kusuja, vaan nimenomaan NOSH-vaatekutsut. Koko kotikutsuajatus mietitytti minua aluksi, sillä olen sellainen tyypillinen suomalainen shoppailija, joka menee kauppaan ja ostaa tarvitsemansa toivoen, että myyjä ei ala, no, myymään. Tai no ei sekään ole ihan totta. Usein päädyn oikeastaan ihan itse kyselemään myyjiltä kaikenlaista. Erityisesti kun kyse on lastenvaatteista.

Taidan tarkoittaa siis sitä inhottavaa tunnetta, kun joku koittaa tyrkyttää jotain. Se oli ehkä se, mitä jännitin kotikutsujen järjestämisessä, mutta ihan turhaan! Edustaja oli todella mukava, ja vietimme rennon parituntisen ihaillen NOSHin lasten- ja naisten mallistoa, juoden kahvia ja syöden myöhäistä brunssia, joka sisälsi itsetehtyjä sämpylöitä, salaatteja ja hedelmiä.

Miksi sitten juuri NOSH? Merkittävin syy ensinnäkin kiinnostua yrityksestä ja sen tuotteista on mulle ollut se hyvä palaute, mitä olen kuullut. On olemassa paljon kauniita lastenvaatteita, mutta kun on muutaman kerran ostanut suht hintavankin tuotteen vain todetakseen sen olevan enemmän ihailuun kuin käyttöön tarkoitettu, alkaa kiinnittää laatuun ihan eri tavalla huomiota. Noshin kankaat ovat sertifioitua luomupuuvillaa ja ne todella jo tuntuvatkin ihan erilaiselta. Napakalta mutta pehmeältä.

Lastenvaatteita ihan hyvän määrän jo tähän mennessä ostaneena tiedän myös, miten nopeasti vaate voi jäädä lapselle pieneksi. NOSHilla tuplakoot ja pitkät, taitettavat resorit antavat käyttöikää, ja laadukkaan vaatteen voi sitten lopulta hyvillä mielin siirtää seuraavan käyttäjän pinoon. Tai sitten myydä eteenpäin, sillä meitä laadukkaita lastenvaatteita arvostavia äitejähän löytyy.

Lisäksi NOSHin vaatteet ovat myös kauniita, ja siinä mun mielestä on jo aika iskevä yhdistelmä - hyvännäköinen ja laadukas. Tykkään erityisesti sellaisista NOSHin kuoseista, jotka ovat graafisen simppeleitä, mutta silti lapsekkaita. Ja viimeistään siinä kohtaa kun kuulin, että yritys on kotimainen, ja luin miten vaatteiden vastuullisuus taataan, olin aika vakuuttunut. Kannattaa käydä heidän sivuillaan lukemassa lisää juuri siitä vastuullisuudesta, siellä on aika kattavasti tietoa.

Melkein jopa nolottaa myöntää, että tilasin meidän lasten ekat NOSHit vasta näitä kutsuilta. Postilla oli toimituksen kanssa ongelmia, ja odotin pakettia kuin joulua. Nyt kun vaatteet ovat vihdoinkin löytäneet perille ja päässeet sovitukseen, voin todeta, että meidän lasten kaapista tulee heidän tuotteitaan varmasti jatkossa löytymään enemmänkin. Kannattaa oikeasti satsata laadukkaisiin lastenvaatteisiin, sillä se ero on merkittävä ja jokaisen pennin arvoinen. Ja jos olet sellainen tyyppi, joka ei usko ennen kuin näkee, ota yhteyttä oman alueesi NOSH-edustajaan ja varaa itsellesi kutsut!

* Postaus on toteutettu yhteistyössä Noshin kanssa, iso kiitos sinne toimistolle!

1 kommenttia

, by Mere

juhlat

Kuljen kanssasi matkan

Vajaa vuosi sitten kävin lounaalla Annukan kanssa, jonka jälkeen eksyimme tuttuun tapaamme lastenvaatteiden pariin. Annu hypisteli Lindexin vauvaosastolla pienen pientä bodyä: "ihana." "Kenelle sä sitä katsot?" kysyin. "Meille", hän vastasi ja hymyili. Sinä päivänä olin onnellinen ystävän puolesta. Tiesin pienen ihmeen olevan hartaasti toivottu.

Sinä päivänä en osannut ollenkaan kuvitella, että jonkin ajan kuluttua postiluukusta tipahtaisi kortti, jossa juuri minua pyydettäisiin tämän ihmeen kummiksi. Emme olleet tunteneet kovin kauaa, mutta epäröimättä lupasin ottaa kunniatehtävän vastaan. Matkan varrella olemme lähentyneet todella paljon, ja toivon olleeni myös korvaamaton tuki raskauden eri vaiheissa, ja tietysti myös jatkossa.

Monien tsemppiviestien ja kuulumiskyselyiden jälkeen tuli lokakuun ensimmäinen ja tuli pieni, kaunis tyttö. Sain mielettömän kunnian olla mukana todistamassa hänen syntymäänsä ja ihan oikeasti, konkreettisesti olla tukemassa ystävääni. Kun muistelen sitä päivää, tunnen itseni etuoikeutetuksi. Monet meistä naisista todistavat vain omien lastensa syntymän, siis mitenkään vähättelemättä, mutta onhan se tietysti ihan erilaista. Sain itse kokea, miten avuttomalta omasta miehestäni on mahtanut tuntua, kun toisen kipua ei pysty ottamaan itselleen, ja toisaalta tiesin miten tukea synnyttäjää samat tuskat itsekin kärsineenä.

Vielä hienommaksi kokemuksen teki se, että kyseessä oli oma kummityttö. Kummin tehtäviin kuuluu olla mukana lapsen elämän merkittävissä hetkissä - syntymäpäivillä, rippijuhlissa ja häissä. Toistan itseäni, mutta ymmärrättehän, millainen etuoikeus ja kunniatehtävä on saada olla mukana siinä elämän merkittävimmässä tilanteessa, hetkenä, jolloin elämä alkaa. Ja vielä tähän väliin haluan huomauttaa, että neljän lapsen äiti hoiti viidennen synnytyksensä jo aikamoisella ammattitaidolla, enkä voinut kuin ihailla sitä loppuun asti tsemppaamista.

Tänään, lähes tarkalleen kuukautta myöhemmin, olen päässyt todistamaan kummityttöni elämän seuraavaa merkkihetkeä, ristiäispäivää. Olen katsonut kun tytön päälle on puettu kaunis, neulottu kastepuku, jonka helmaan on kirjailtu kaikkien puvussa kastettujen lasten nimet. Olen seissyt muiden kummien kanssa vierellä, kun itkevän lapsen pää on kasteltu ja sitten kuivattu. Olen kohottanut käteni ja lausunut Isä meidän -rukouksen. Ja tietysti pallutellut, lässyttänyt ja heijannut. Ja syönyt kakkua.

Onnea sinun päivänäsi rakas Enna Riley. Olen saanut paitsi todistaa, myös ikuistaa matkasi tähän maailmaan, mutta todellinen seikkailu on vasta alkamassa. Toivon elämääsi sopivassa suhteessa myrskyä ja paistetta, jännitystä ja lepoa, kysymyksiä ja oivalluksia sekä ihan liikaa rakkautta. Olet minulle valtavan tärkeä, ja lupaan olla sinulle paras mahdollinen kummitäti.

Tässä muutama yhteinen muisto tältä vasta alkaneelta, elämänmittaiselta matkalta.