Pyhäinpäivä. Päivä, jona muistellaan niitä rakkaita, joita ei voi enää kuin muistella. Tänä pyhäinpäivänä mulla oli jälleen yksi muisteltava lisää. Mun elämässä on ollut kaksi ukkia. Toista sain pitää vähän alle kaksi vuotta, toista yli kaksikymmentä.

Kaksikymmentäkolme vuotta sitten mulla oli tapana kiipeillä mummin ja ukin luona portaissa. Siitä on olemassa videokuvaakin, kun äitini isä istuu alimmilla portailla varmistamassa turvallista harjoitteluani, samalla keskustellen kanssani kielellä, jota on varsin vaikeaa näin aikuisiällä tulkita. Ukin sydämessä oli vikaa, ja leikkaukseen lähtiessään hän huikkasi vielä ovelta: "Pidä huolta Merestä." Hän ei tullut enää takaisin.

Viime talvena vietimme toisen ukkini, isän isän syntymäpäiviä. Söimme ravintolassa lounasta, jonka jälkeen lausuttiin kauniita sanoja ja pyyhittiin silmäkulmiakin, mutta viisaimmat ajatukset meille muille jakoi ukki itse. Lähtiessämme halasimme ja hyvästelimme. "Pidä huolta Merestä", hän sanoi Harrille, joka lupasi tehdä niin. Tänä talvena ukin syntymäpäivässä soi aika erilainen sävel.

Äidin isää en luonnollisesti tuntenut, kuin ainoastaan sillä tavalla, miten kaksivuotias voi jonkun tärkeän ihmisen sydämellään tuntea. Isäni isää taas ehdin tuntea pidempään, mutta ei siihen liity mitään sen ihmeellisempää syytä. Me välitimme toisistamme, mutta meille ei ollut tullut tavaksi pitää yhteyttä mitenkään säännöllisesti. Ehkä se olisi ollut tärkeää, en tiedä. Ukin minulle lausumista, harkituista sanoista saatoin kuitenkin aina lukea huolenpitoa, ymmärrystä ja myötätuntoa.

En siis voi väittää olleeni kummankaan isoisäni kanssa valtavan läheinen, valitettavasti. Erityisesti näinä päivinä, joina heidän poissaolonsa tuntuu käsinkosketeltavalta, päätyy helposti jossittelemaan. Toisaalta en myöskään voi väittää, ettei heillä olisi kaikesta huolimatta ollut suurta roolia ja vaikutusta elämääni. Ilman heitä, ei olisi minua, enkä olisi minä ilman heitä, mutta kyllä siinä on muutakin. Tiedän olleeni valtavan rakas ja arvokas lahja. Tiedän heidän ajatelleen niin. Olisi hölmöä ajatella muuta, kun he mielessään ajattelivat: "Pidä huolta Merestä."

Isoisät. Mikä salainen voima.