Suurimmalta osalta ei varmaankaan ole mennyt ohi tämä Helsingin kaupungin upea mainoskampanja, joka julistaa: "välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa." Kuvassa siis perheen äiti istuu valkoisessa kodissaan designtuolilla uppoutuneena pädiinsä. Ja lapset ovat tietysti heitteillä. Paha äiti. Mainoksesta on noussut kohu, ja Ylenkin mukaan "someäidit raivostuivat mainoskampanjasta."

Tässä mainoksessa on sen verran paljon pielessä, ettei sen sanoma, vaikkakin ilmeisesti hyvää tarkoittava, mene maaliinsa. Mitä enemmän sitä pohtii, sitä enemmän herää kysymyksiä. Kenelle tällainen hienostoperheen elämää kuvaava mainos on tarkoitettu? Mitä puhtoisella kodilla ja kristallikruunulla halutaan viestittää? Missä on perheen isä, jota ei näy kamppikseen liittyvässä kuvassa sen enempää kuin, jos mahdollista, vielä absurdimmalla videopätkälläkään? Miten mainoksen tekijät ovat kuvitelleet vanhempien ottavan sen vastaan?

"Välinpitämättömyys on tämän päivän henkistä väkivaltaa" olisi jo lähempänä. Väkivalta on aika raju sana tässä asiayhteydessä, joka toisaalta vähättelee todellisen perheväkivallan uhrien kokemuksia. Välinpitämättömyys taas tarkoittaa sitä, ettei välitä. Onhan sentään olemassa perheitä, joissa oikeasti ei välitetä lapsista. Se että meidän perheessä äiti istuu joskus alas ja selaa hetken instaa kun lapset ovat uppoutuneet leikkiinsä, ei tee meidän perheestä sellaista. 

Kyllä, kännykän jatkuva räplääminen lasten (tai ylipäänsä kenen tahansa) seurassa on ongelma ja huonoa käytöstä. Silti on ihan tarpeetonta syyllistämistä maalata kuva ilkeästä, pahasta, väkivaltaisesta äidistä, joka - voitteko kuvitella - pitelee älypuhelinta kädessään. Tännepäin ei ainakaan tarvitse mulkoilla yhtään, kun tarkistan bussiaikataulua, etsin reseptiä, luen Wilmaviestiä, varmistan Forecan sivuilta tarvitaanko huomenna kurahousuja, kurkkaan päiväkodin viikko-ohjelmaa tai selaan pikana Pinterestistä jonkun DIY-idean kun lapset haluavat askarrella, kännykällä.

Ja ennen kuin joku ehtii siellä mielessään päättää lauseen: "Se koira älähtää..." voin vilpittömästi sanoa olevani kyllä samaa mieltä siitä, että kännykät jäähylle ja lasten kanssa leikkimään kun on sen aika. Kyllä meillä kaikilla on tässä asiassa varmaan parannettavaa, mutta tehdään se sitten hyvässä hengessä ja tsempaten, ei sormella osoittaen.