Kuulen usein hämmästelyä siitä, miten rauhallinen ja helppo lapsi Stella on. Olen siitä itsekin ihmeissäni, varsinkin kun Felix käytännössä huusi ensimmäiset neljä kuukautta läpi yön, ja heräili vielä kahdeksankuisena tunnin välein rinnalle. Muutenkin pikkusiskon osa on tässä perheessä ollut sellainen, että kärsivällisyyttä hänellä tulee olemaan veljeään enemmän.

Stella on kyllä hirmuisen kiltti ja tyytyväinen vauva, mutta kuten lähes kaikki vauvat, hänkin heräilee öisin syömään. Nykyään sitä tapahtuu 1-3 kertaa yössä, ja toisinaan syötön jälkeen olisi paljon kivempaa leikkiä ja jutustella, kuin jatkaa unia. Voin kertoa ettei itsellä ole hymy siinä kohtaa niin herkässä.

Toisen lapsen kohdalla tässä uniasiassa eroaa se, että itse en pysty nukkumaan päiväunia käytännössä koskaan, varsinkin kun lapset eivät nuku omiaan samaan aikaan. Toisaalta on kiva, että saan joka päivä kummankin kanssa kahdenkeskeistä aikaa, mutta toisaalta se tarkoittaa sitä, että omaa aikaa on lähinnä iltaisin kymmenen jälkeen kun Stellakin on unten mailla.

Kun univelkaa on pohjalla usean kuukauden ajalta, voi yksikin ihan penkin alle mennyt yö olla aika ratkaiseva. Tänään tapahtui sitten jotain, jota olin odottanut ja pelännyt - romahdus. Kun lapset huutavat kumpikin omassa sängyssään, eikä todellakaan ole ensimmäinen kerta, ei aina vaan jaksa. Ihan sama. Olkaa sitten hereillä. Älkää nukkuko.

Yksi itkuinen puhelu miehelle töihin. "Mä en jaksa, enkä mä riitä, eikä tästä tuu mitään. En mä osaa." Puhelun jälkeen itkin vähän lisää, sanoin muutaman tarpeettoman ikävän sanan lapselle, olin vihainen itselleni, kaduin, halasin ja suukotin.

Onneksi tällaiset päivät ovat harvassa, ja illalla taas katselin vähän raskaita, mutta enimmäkseen rakkaita lapsiani onnenkyyneleet silmissä. Väsymys on kuitenkin se juttu, joka minulle on äitiydessä varmaankin raskainta. Täällä mä siis iltaisin koitan jotain kirjoitella tällä sumuisella päälläni, joten pahoittelen näitä sumuisia postauksia, joista punainen lanka on mennyt umpisolmuun aikoja sitten.

Parempia päiviä, ja erityisesti öitä odotellessa!