Näin pääsiäisen jälkimainingeissa inspiroiduin kirjoittamaan ihan runon! Se menee näin: Arki tai juhla, meillä asuu uhma. Saa käyttää ihan vapaasti. Vaikka pääsiäinen sujui osittain vähän niin ja toisaalta vähän näin, on esikoiseni puolustukseksi sanottava, että kyllä se neljän seinän sisällä kipeänä oleskelu ottaa päähän itse kutakin. Mutta kuten kuvista näkyy, vuotavien nenien, hohkaavien otsien ja väsykiukkujen lisäksi meidän pääsiäiseen mahtui aika monta kivaakin...
Tajusin muuten juuri otsikkoni ironian. Nykyään oikeasti tuntuu, että on oltava somessa ollakseen elävien kirjoissa. Kerran unohdin kutsua ystäväni juhliin, koska hän ei ollut facebookissa. Aika kamalaa. Siksi someton aika tekee toisinaan aika hyvää, kannattaa kokeilla. No mutta hei! Mitäs olette mieltä meikäläisen käsitteestä "viikonloppu"? No okei, palasin jo alkuviikosta Facebookin maailmaan ja on tällä viikolla tullut pari snäppiäkin laitettua, mutta täällä blogissa...
"Tämä viikko on ollut..." on lause, jota on juuri tänään aika vaikeaa jatkaa. En osaa edes päättää, onko se ollut enemmän ihana vai kamala, vai onko se ollut oikeastaan kumpaakaan. Viikko on sisältänyt yhtä lailla kivaa tekemistä, tylsyyttä, naurua kuin synkempiäkin hetkiä. Eteen on tullut jännittäviä uusia juttuja, kunniatehtäviä ja iloisia yllätyksiä, mutta samalla pieni ääni mun sisällä on kysellyt: "onko susta muka...
Kevät on niin täällä! Sen tietää siitä, että katupöly leijailee iloisesti auringon valossa, Instagramin feedi täyttyy tulppaaneista, yhtäkkiä on hirveä vimma sisustaa, muttei ehdi koska tahtoo myös ulos ja jokainen ihmiskunnan luopiokin kömpii ulos kolostaan haistelemaan tätä ilmaa. Uutta, ihanaa, energisoivaa kevätilmaa, jolla on tapana tuoda uusia juttuja tullessaan. Tällä kertaa me taisimme itse pistää muutoksen tuulet liikkeelle. Mähän olen varmaankin jo vuoden...
"Äiti, sun pitää juoda vettä ettei sun pää tule kipeäksi." "No sä oot kyllä ihan oikeassa. Mä meen kohta juomaan." "Ei kun heti pitää juoda. Isii, laitatko äitille vettä tähän lasiin..." "Tella ei tule päiväkotiin." "Ei, Stellalla ei ole paikkaa päiväkodissa. Siellä ei ole nyt tilaa." "Tella voi tulla minun kanssa päiväkotiin, meidän ryhmään." "Niinkö? Pidätkö sä sitten Stellasta huolta." "Joo. Ja hän...
Okei, tiedän että hiihtolomastamme on jo vierähtänyt hetkinen, varsinkin kun nämä kuvat piti ladata tänne jo viikko sitten. Mutta näiden kuvien ihanuus ei hälvene viikossa, kuukaudessa eikä edes vuodessa. Itse asiassa nämä kuvat ovat niitä, joita katsellaan yhdessä sitten joskus. Näistä hetkistä ei meidän lapsille ehkä vielä niitä elävimpiä muistoja vielä jääkään, näistä hetkistä kyllä kerrotaan heille tarinoita. Stella nukahti rattaisiin, kun olimme...
Rakastan lasten pieniä päitä. Suukotan ja silittelen niitä niin kauan, että ne alkavat vaivihkaa karkailla käteni alta. Meidän lasten hiukset ovat suloista vaaleaa untuvaa, Stellalla sileää ja Felixillä karheampaa kiehkuraa. Nämä hiukset on kasvatettu hitaasti mutta varmasti, ja nyt, ekaa kertaa ikinä, antoi Felix luvan leikata omiaan. Lapsilleni kelpaa tietenkin vain paras, sehän on selvä. Eihän sitä kenen tahansa anneta leikata hiuksia sen...
Nyt näkyy pelottavan paljon omaa naamaa ihan tässä etusivulla, mutta parempihan tämä on, kuin eilen - blogi oli nimittäin lähes pari päivää piilossa. Blogin ulkoasun uusiminen ei sitten lopulta ollutkaan niin yksinkertainen, nopea ja helppo homma. Ei tietysti tullut mieleenkään testailla uutta ulkoasua ensin, ja sitten revin hiuksiani kun koodi sekoitti koko sivun, heh. Tämä lopputulos on kai jonkinlainen kompromissi, jolla mennään nyt...
