Meillä oli Hartsan kanssa sopimus nukkumisjärjestelyistä; hän saa nukkua lauantaina ja minä sunnuntaina. No, sekä eilen että tänään on herra kuorsaillut yhteentoista asti, kun minä olen jo ehtinyt siivota pari tuntia, pestä pyykkiä ja laittaa Felixin päiväunille. Ehkä saan sitten ensi viikonloppuna nukkua molemmat päivät? Niin varmaan!

Onneksi sitä joinain päivinä vaan herää määrätietoisena. Näköjään itselleni motivoivimpia ovat ne päivät, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. 

Aina ei huvita siivota, ja välillä tuntuu ettei keksi mitään mielenkiintoista tekemistä, tai että päätösten tekeminen porukassa on vaikeaa. Sitten päädytään aina samoihin paikkoihin kahville, tai samaan videovuokraamoon leffaa ja irtokarkkeja hakemaan. Tänään oli vähän erilainen päivä, ja löysimme itsemme Ruissalon Honkapirtiltä. Aika kivaa vaihtelua.

Honkapirtti on tunnettu hernekeitostaan ja munkeistaan. Se sijaitsee juuri sopivalla paikalla luontopolkujen läheisyydessä, mutta yhtä hyvin siellä voi ihan vaan käydä autolla. Vanha hämärä hirsirakennus on jotenkin rentouttava ja turvallinen paikka, ja lisäksi todella lapsiystävällinen! Lautasia kantava tarjoilija vain naurahti kun pieni poika meinasi juosta häntä päin. Hinnatkaan eivät ole päätähuimaavia, esimerkiksi ruisvoileipäni maksoi 2,80.

Päivän seikkailun jälkeen olemme tehneet yhdessä ruokaa, katsoneet Netflixistä pari How I met your mother-jaksoa ja Felix on lähtenyt vaarin luo kyläilemään. Päivä on kokonaisuudessaan tuntunut kuin pieneltä lomalta, kun on saanut tehdä juuri niitä asioita, mitä itse haluaa. Nyt taidan lukea vähän sisustuslehtiä ja juoda kupillisen teetä. Huomenna on taas maanantai, mutta ei anneta sen pilata tätä hetkeä.

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa!