Päänsärystä ja väsymyksestä huolimatta lähdimme tänään Reetan ja Eevin luo leikkimään ja kyläilemään, ja kyllä taas kannatti. Alkaa olla aika kulunut laulu täällä blogini puolella, mutta ystävien näkeminen se vaan piristää aina! Kuvia vierailusta ei tällä kertaa valitettavasti ole, kun kaikki keskittyminen meni kahteen ihanaan ipanaan, ja niinhän sen kuuluukin mennä.


Juuri Reeta on tietämättään opettanut minulle tärkeän asian, jota en itse olisi varmaan tajunnut. Olimme jokin aika sitten sopineet treffit, jotka Reeta perui samana päivänä, koska hänellä oli huono päivä. Arvatkaa harmittiko? No ei!

Perumisen syy oli enemmän kuin ymmärrettävä. Olen itsekin ollut samassa tilanteessa, mutta en ole ikinä tajunnut sitä minkä Reeta ilmeisesti on; että ystäville voi sanoa asiat ihan suoraan. Ja miksei voisi? Kyllä he ymmärtävät.

Vaikka ystävien näkeminen tekee hyvää, on myös olemassa päiviä joina ei vaan ole sellainen olo. Silloin ystävät piristävät puhelimen välityksellä, ja tavataan sitten kun tapaaminen ei tunnu velvollisuudelta.

Eikö ole aika yksinkertaista? Onpas minulla viisas ystävä.