Minulla on ystävä, joka on niin ihana, ettei hänestä voi kuin tykätä. Hän on niin ihana, että voi heittää veljentyttönsä suuhun etanan, ja silti tytön mielestä hän on maailman paras ja hauskin täti. Hän voi kiusata äitiään Facebookissa, mutta silti kaikki tietävät, että hänellä on keskivertoa suurempi sydän.

Tämä ystäväni on aikamoinen seikkailija, ja hänelle sattuu usein asioita joita ei edes voisi kuvitella tapahtuvan kenellekään. Jos joku voi ulkona kävellessään aiheuttaa kolarin, tai päästä seilaamaan lähes tuntemattoman merikapteenin kanssa, ei ole epäilystäkään kuka kavereistani se voisi olla.

Kaikkein erikoisin asia mitä voin ystävästäni kertoa on kuitenkin se, että en mitenkään pysty keksimään hänestä mitään pahaa sanottavaa. Ja me olemme tunteneet pitkään. Ihailen sitä, miten ihminen voi samaan aikaan olla rehellinen, aito, ystävällinen, luotettava ja hyväsydäminen. Ja niin nättikin vielä!

Tänään sain näin ihanaa kahvi (salaatti) seuraa, ja oli oikeaa terapiaa päästä höpöttämään täysin turhia juttuja, ja nauramaan ihan aidosti. Ja tietysti puhumaan vähän vakavemmistakin asioista, sillä ystäväni sattuu olemaan myös hyvä kuuntelija. Voiko olla hienompaa asiaa kuin joku, jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut, ja joku, jonka kanssa on aina vaan niin helppo olla? Olen kiitollinen.