Joka vuosi näihin aikoihin mieleen hiipii epätoivoinen ajatus; miten ihmeessä ajattelin selvitä tästä talvesta? Vihaan sukkahousuja, varsinkin farkkujen alle tungettuna, enkä jaa ilmeisesti kaikkien muiden suomalaisten rakkautta villasukkiinkaan. Onneksi voin sentään pukea lapseni villapukuun ja toppahaalariin, mutta itse en haluaisi liikkua ihmisten ilmoilla eskimon näköisenä.

Kuitenkin pidän vuodenajoista. En osaa kuvitella asuvani jossain, missä ei ole talvea. Tai jossain, missä talvi tarkoittaa monen kuukauden vesisadetta. Talvessa on ihan omat ihanat juttunsa, ehdottomina ykkösinä joulu ja lumi - mutta onko ihan pakko olla niin kylmä?

Jokaiselle kanssamurehtijalle tiedoksi, että itse olen ainakin joka vuosi selvinnyt talvesta. Ja jokaista talvea on seurannut kevät, jonka jälkeen on tullut taas kesä. Oma selviytymissuunnitelmani on keskittyä ensin odottamaan joulua, uuttavuotta ja Felixin syntymäpäiviä. Lisäksi aion ostaa itselleni ihanan pipon, lämpimät talvikengät, ja ehkä jopa tungen ne kirotut sukkahousut jalkaani. 

Se eilinen kävelylenkki ei suunnitelmistamme huolimatta päätynyt leikkipuistoon, vaan Rantakerttuun lounaalle. Yritys oli kuitenkin hyvä, ja onnistuminenkin lähellä... Huomenna uusi yritys?