Tämän päivän joulukalenterin luukku on niin monin tavoin hyvä juttu, etten ehkä pysty pysymään housuissani! Viime viikolla oli Autolla Nepaliin -elokuvan ensi-iltaviikonloppu, ja mekin kävimme katsastamassa leffan sunnuntaina. Menkää tekin!

Elokuva kertoo Juhosta, Juhon kavereista ja heidän unelmastaan parantaa kastittomien huonoja oloja Nepalissa. Tarina itkettää, naurattaa ja koskettaa. Sitä voisi kuvailla vaikka dokumentaariseksi hyvänmielen roadmovieksi, sillä ihan yhteen genreen sitä ei voi luokitella.

Mikä tässä elokuvassa nyt sitten on niin ihmeellistä? No ensinnäkin, se on Suomen ensimmäinen joukkorahoitettu elokuva. Tämän tarinan myötä on tapahtunut jo paljon upeita asioita, eikä loppua näy. Elokuvan tekijät nimittäin aikovat lahjoittaa lipputulonsa lyhentämättömänä suoraan Nepaliin, ja kannustavat muitakin toteuttamaan unelmiaan. Enkä muuten edes valehtele kun sanon, että elokuvan päätyttyä teki mieli antaa aplodit seisten.

Onko kellään ikinä ollut parempia perusteluja mennä leffaan?