Felix pyytää leipää ja papaijaa, josta päättelen, ettei aamupalaa ole omien heräämisyritysteni aikana nautittu. Yritän varmistaa asiaa Harrilta, joka ei yllätys yllätys vastaa puhelimeen. Ruokalistalla rahkaa, johon Felix lisää tomaattia, riisikakkuja mehussa uitettuna ja appelsiinia, joka menee alas vain jos äiti laulaa itse keksimäänsä hölmöä appelsiinilaulua. Stella herää erityismyöhään ja saa puuroa, jonka ehtii syödä melkein kokonaan ennen kuin lautaselle kaatuu lasillinen vettä.


Pari kakkavaippaa ja huutokohtausta myöhemmin lähdemme Myllyyn - myöhässä, sillä en meinaa löytää kukkaroani Harrin pikasiivouksen jäljiltä, eikä se edelleenkään vastaa. Juoksen bussipysäkille ja huomaan, että bussi lähteekin viisi minuuttia myöhemmin kuin luulin. Näämme Even ja Adeliinan, ja törmäämme aika moneen muuhunkin tuttuun, mikä ei kyllä ole yllätys. Tänään avattuun PoPin outletiin mekin olemme menossa, vaikka aika harvoin jaksan raahautua mihinkään joukkohysteriaa aiheuttavaan shoppailutapahtumaan.

Syömme heti lounaan Arnold'sissa, ja jo siinä kohtaa Felix alkaa olla levoton. Päätän kokeilla Myllyn valvottua leikkipaikkaa. Hienosti kuulema meni, mutta päivän paskamutsi-fiiliksethän tästä saatiin. Juon kupillisen kylmää kahvia samalla yrittäen pysyä perässä siitä, missä esikoiseni seikkailee. Lapset nukkuvat päiväunet rattaissa, joten ostosreissu Prismaan on mahdollinen. Sitten rikkinäisillä jaloilla täpötäyteen ruuhkabussiin ja kotiin isin työpaikan kautta, sillä olen unohtanut avaimet kotiin jo toista kertaa tällä viikolla.


Kotona valmistan päivällisen, jota Felix ei syö. Katsotaan hetki Emmerdalea, leikitään ja muovaillaan kukkia. Eipä muuten ole enää vihreää, punaista ja keltaista, vain pelkkää sekasotkua. Katselen muovailuvahamurusia, ja ajattelen, ettei sillä sotkulla ole niin väliä, kunhan on kivaa.


Harri hoitaa Felixin iltatoimet, minä Stellan. Kerrankin lapset menevät nätisti nukkumaan, ja vanhemmat saavat nauttia päivittäisen annoksen SoMea ja teetä. Fiksuina tyyppeinä ne menisivät nyt nukkumaan, mutta mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, nyt alkaa päivän sotkujen siivous, ja nukkumaan mennään taas ihan liian myöhään.

Sellaista on arki. Siitä selvitään huumorilla.