Meillä on viime viikkoina asustellut aika kiireistä porukkaa, ja syykin selvisi. Viime viikon keskiviikkona äidin stressi huipentui, ja hän uhkasi "jäädä peiton alle koko päiväksi, sillä lahjat olivat vielä pakkaamatta." En ihan ymmärtänyt mistä oli kysymys, mutta kyllä se aika typerältä syyltä kuulosti. Mä söin vaivihkaa lelujen pesulappuja lattialla, ja kyllä se siitä sitten lopulta rauhoittui.

Keskiviikkona oli jouluaatto, huomasitteko semmoista? Me vietimme sitä kaikkien äidin puolen lähisukulaisten kanssa vaarin luona oikein monta tuntia! Tarjolla oli heti hirmuisesti ruokaa, mutta valitettavasti mä en päässyt siihen ison pöydän ääreen syömään, vaikka olisin vähän tykännyt kokeilla ja maistella kaikkia eri ruokia. 

Ruuan jälkeen kaikilla oli maha täynnä ja pidettiin oikein kunnon ruokalepo. Tai no mä ainakin koisailin oikein kunnon päikkärit, joten en ole ihan varma mitä muut tekivät. Kuitenkin kun heräsin, oli jostain  kaivettu valtava kasa niitä paketteja. Sain lahjaksi paljon kiiltävää nauhaa ja kahisevaa lahjapaperia. Leikin niillä koko illan, mutta sen jälkeen en ole enää nähnyt niitä missään, vaikka olen kuinka koittanut etsiä! Kummallista - olen kuitenkin kuullut että lahjat on tarkoitus saada omaksi.

Joulupäivänä eli torstaina me matkustimme vaarin kyydissä mummin luo, ja sielläkin syötiin ja avattiin lahjoja. Kaikki se juhliminen ja syöminen uuvutti mut kyllä ihan täysin, ja nukuinkin aika kunnioitettavan pitkään joka aamu.

Vielä tapaninpäivänäkin jatkui sama meno! Lahjoja ei sentään enää avattu, vaan keskityttiin niihin mitä oltiin jo saatu. Koeajoin uuden lämpöpussin päiväunilla kun Felix kulutti energiaa lumessa leikkien. Kyllä sille sitten suklaa ja pähkinät maistuivatkin, mutta mulle ei annettu kuin mandariinia ja kurkkua. Ensi vuonna kyllä syön joulupöydässä tämänkin vuoden edestä! 

Ja juuri kun ensimmäinen joulu on takana, äiti alkaa jo puhua jostain uudestavuodesta. Siis apua! Tarkoittaako tämä nyt uutta stressiä, uusia paketteja ja kolmen päivän syömistä ja lepäämistä, syömistä ja lepäämistä? Vai voitaisiinko vain köllötellä, käydä ulkoilemassa ja vetää navat täyteen maitoa niin, että kasvan isoksi ja jaksan ensi vuonna auttaa Felixiä lelujen levittämisessä? Mä aion nimittäin pistää tuulemaan kun tästä vielä vähän kasvan!

-Stella, 7kk