dos años

14.02

Taas yksi mielenkiintoinen viikonloppu takana. Hurjasti juhlavalmisteluita, siivousta, hissin lattialle levinneet pahviroskat, rikkoontunut jouluvalo ja lasinsiru (onneksi äidin) jalkapohjassa. Sunnuntaina migreeniä ja perutut juhlat. Mutta mikä tärkeintä, iloinen, onnellinen kaksivuotias poika.


...Ja noiden ylempien rivien jälkeen tuijotinkin sitten pari tuntia ruutua miettien, mitä kertoisin kaksivuotiaastani kuulostamatta ihan siirapissa uitetulta. Sitten päätin nukkua yön yli, enkä vieläkään ole yhtään viisaampi. Kaksi vuotta tämän ihanan pojan äitinä, enkä tiedä mitä sanoa. Joskus on pakko lainata sanoja jonkun toisen suusta.


vasten isän sydäntä.
Anna, anna maailman
kiireitänsä kohista.

Hiljaa, hiljaa kasvavat
pienet, suuret unelmat.
Onni meitä tervehtää
avain kädessään.

Sinä avaat jokaisen
oven vielä salaisen.
Avaat silmät aikuisten,
päästät sisään rakkauden.

Unenpeitto pehmeä
tuudittaa pientä ihmistä.
Sylikeinu keinahtaa,
kultalasta nukuttaa.

Onpa, onpa hyvä tässä
meidän pikku elämässä.
Onpa, onpa onnellista,
matka tehty unelmista.


-Eppu Nuotio


Onnea rakkaalle pikkusankarilleni!
Ne suuremmat sanat jääköön meidän välisiksemme.

You Might Also Like

0 kommenttia

Kiitos kommentista!

Subscribe