Elämää Pinterestin ulkopuolella
1.00
Olen aina haaveillut perheestä, ja niissä haavekuvissa olin sellainen perheenäiti, joka kaikki päivät vaan leikkii, lukee, askartelee ja ulkoilee lastensa kanssa, ja tekee kaiken mahdollisen soseista tumppuihin itse. Lasten kanssa pitäisi voida olla pitkään kotona, mutta samalla tehdä merkityksellistä ja mielekästä työtä. Ja tietysti urheilla, harrastaa ja näyttää hyvältä. Niin ja olla se vaimo, joka huolehtii, että koti on siisti ja miehellä puhtaat vaatteet kaapissa ja ruokaa nenän alla.
Voitteko uskoa, että olen joutunut pettymään itseeni näiden tavoitteiden suhteen?
Kun Felix syntyi, olin väsynyt, hämmentynyt, stressaantunut ja vähän lihavakin. Kaikki uusi tuli yhdessä rytäkässä, ja siinä sitä sitten ihmeteltiin, että liberoa vai muumia, miten tämä rintapumppu toimii ja onko tämä lapsi jotenkin rikki kun se huutaa. Joskus piti lähteä myös ulos ettei tulisi hulluksi, mutta pienet itkupotkuraivarit vedettiin siinäkin kohtaa, kun sopivia housuja ei löytynyt.
No siihen perään uusi raskaus ja uusi yritys. Tällä kertaa kaikki olisi tuttua, ja sujuisi ihan vanhasta tottumuksesta. Nyt vetäisin homman kotiin. Paitsi että kaikki lapset eivät olekaan samanlaisia, ei, vaikka olisivatkin sisaruksia. Ainiin ja se unettomuus olikin rankempaa kuin muistin. Ai nää ei meinaakaan nukkua samaan aikaan? Jaaha. Tarkoittaako se siis käytännössä etten voi sitten itsekään nukkua päiväunia?
Tottakai todellisuudessa tiesin, ettei äitiys tulisi olemaan helppoa, mutta niihin ruusunpunaisiin visioihin ei kyllä silti kuulunut pursuileva vaipparoskis, pursuileva tiskiallas, pursuileva pyykkikori ja minä pursuilemassa naurettavan pienestä hissistämme kahden lapseni ja tuplarattaiden kanssa.
Kumma kyllä kaikkien odotusteni vastaisesti en kasvanutkaan aikuiseksi samalla hetkellä kun minusta tuli äiti. Enkä taida olla vieläkään aikuinen, jos totta puhutaan. En edelleenkään osaa pitää kotiamme siistinä, lähteä hyvissä ajoin mihinkään tai mennä ajoissa nukkumaan.
Mutta kuten Harri kerran huomautti: "rakas, elämä ei aina näytä Pinterest-kuvilta."
6 kommenttia
Niinpä. Hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaKiitos. :)
PoistaHaha! Sait mut hymyileen :) Mä oon kans just tollane mattimyöhänen, sottapytty, yökukkuja äiti :D Arki ei oo aina iha sitä miltä se näyttää blogeissa tai Pinterest kuvissa... Onneks näin...
VastaaPoistaOnneks vaikka välillä ahdistaakin, niin aika usein hymyilyttääkin. :) Kyllä tää tästä (ehkä) jossain kohtaa helpottaa. ;)
PoistaIhanan tuttua! Ja ihanasti kirjoitettu, ihan nauruksi pistää :) Onhan se niin, että kun ymmärtää luopua turhaa stressiä aiheuttavista kiiltokuvahaaveista ja vaatimuksista itseään kohtaan, niin voi äkkiä huomata olevansa hyvinkin onnellinen ja tyytyväinen juuri kaiken sen sotkun ja kaaoksen ja muutenkin epätäydellisen elämän keskellä. Äitejä on monenlaisia, ja sinä oot aivan varmasti paras äiti omille lapsillesi just tuommoisena.
VastaaPoistaKiitos. :) Ainahan sitä yrittää olla vielä parempi, mikä oikeassa mittakaavassa on ihan hyväkin asia. Ja IHANAA, etten oo ainut. :)
PoistaKiitos kommentista!