Viime postauksen jälkeen on tuntunut jotenkin oudolta tulla kirjoittelemaan. En mä tänne sen enempää synkistelemään ole jäänyt, mutta ei kai sitä tuollaisen jälkeen ihan mitä tahansa voi kirjoittaa. Vai voiko?

Meillä juhlittiin jo helatorstaina suvun voimin Stellan ensimmäisiä syntymäpäiviä, ja huomenna olisi tarkoitus viettää kekkereitä kaveriporukalla. Niiden valmistelut ovat tietysti täydessä käynnissä, mutta ajattelin kuitenkin tulla pikamoikkailemaan ja muistuttamaan, että ihana Instagram päivittyy kuitenkin tasaisen epätasaiseen tahtiinsa. Paras sovellus ikinä muuten!

Viimeisimpänä, mutta todellakin tärkeimpänä asiana halusin kuitenkin tulla sanomaan kiitos. Kiitos kommenteista ja tsempeistä. Äiti on aina äiti, mutta olen oikeasti niin onnellinen ihmisistä, joita elämässäni on. Ilman en pärjäisi. Jaksan aina ihmetellä teitä, ihania ystäviäni ja perhettäni, ja teidän tarjoamaa tukeanne, mutta myös teitä vähän tuntemattomampia ja täysin tuntemattomia ihmisiä. Ihan mieletöntä, että joku siellä toisella puolella ruutua myötäelää ja jaksaa tsempata eteenpäin jonkun vieraan ihmisen murheissa. Vau. Kiitos kun olette siellä!