Vuosi sitten, kun päivä oli kääntynyt seitsemännentoista puolelle, ja olin juuri jälleen itkenyt isille, ettei tämä tyttö aio syntyä ikinä. Olin odottanut sinua 41 viikkoa ja yhden päivän, enkä olisi malttanut enää odottaa tapaamistasi. Juuri silloin, noin yhden aikaan yöllä alkoivat kovat supistelut, jotka eivät enää menneetkään ohi. Kellottelin niitä hetken sängyssä, ja kun olo kävi tukalaksi, siirryin suihkuun ja pesin samassa rytäkässä koko vessan!

Lopulta tiesin, että oli aika lähteä. Herätin isin, soitin Felixin kummitädille Ilonalle ja keräsin sairaalassa tarvitsemani tavarat mukaan. Ulkona alaovella ajatus kivuliaasta taksimatkasta ei tuntunut yhtään houkuttelevalta, ja niinpä me isin kanssa kävelimme koko matkan kotoa sairaalaan. Se matka oli varmasti elämäni ikimuistoisin. Aurinko alkoi nousta ja valaista tyhjiä katuja, ja siinä viileässä aamussa me olimme matkalla kohti synnytyssalia ja uuden elämän alkua.

Sairaalassa hoitajat tutkivat, mittailivat ja ottivat käyriä. Kiltti kätilöopiskelija kysyi, saisiko auttaa meitä synnytyksessä ja me annoimme luvan. Hän vei meidät synnytyssaliin, josta tiesimme lähtevämme vasta, kun olisimme saaneet sinut syliimme. Isi koitti pikavauhtia laittaa tärkeille ystävillemme ja perheenjäsenillemme viestiä tapahtumien kulusta, ja saimmekin pitkin päivää paljon tsemppaavia viestejä. Viileä aamu kääntyi kesän ensimmäiseksi hellepäiväksi. Katselimme aurinkoa ikkunan takaa, ja tiesimme, että oli juuri täydellinen päivä syntyä. 

Ja lopulta, suunnilleen kolmen aikaan sinä olit yhtäkkiä siinä ja päästit ensimmäisen parkaisusi ja me kaikki itkimme - sinä hämmennyksestä ja me isin kanssa onnesta. Sain sinut turvaan paitani alle. Olit niin pieni ja ryppyinen, ihmeellinen ja ihmettelevä. Olit mielestäni kaunein tyttölapsi, jonka olin ikinä eläessäni nähnyt. Ja minä tiesin rakastavani sinua ikuisesti.

Ja täällä sinä nyt olet, jo yksivuotias ja yhä ihmeellisen kaunis. Päristät sylkeä naamalleni, nipistelet nenääni ja annat mitä kuolaisimpia suukkoja. Teet minusta hetkittäin väsyneen ja turhautuneen, mutta silti niin kovin onnellisen. Onpa ihanaa, että sinä olet sinä.