Mulle elokuu on vielä kesän kuukausi vaikka sataisi lumiukkoja, mutta näin syyskuun alkaessa voidaan viimeistään sanoa, että kesä on ohi. Kesä, jonka aikana vietettiin niin monta kaunista hetkeä ja seikkailtiin päivästä toiseen. Voi rakas kesä, tulen kaipaamaan sinua. Onneksi mulla on satoja, ellei jopa tuhansia kuvia kaikista ihanista retkistä, joiden kanssa voin surkuutella aikani, kunnes laitan kynttilät  palamaan, juon kupin teetä ja otan vastaan kaiken kauniin, mitä syksy minulle tarjoaa.

Kesän parhaasta muistosta ei kuitenkaan ole kuvia, ja kameran esiin kaivaminen olisikin varmaan pilannut koko hetken. Nimittäin eräänä yönä Harrin äidin luona oltiin juuri untuvapeittojemme alla nukahtamassa, kun muistin, että sinä yönä oli mahdollista nähdä tähdenlentoja. Siispä kiipesimme peittoihimme kääriytyneinä katselemaan tähtiä, ja siellä landellahan se tähtitaivas näyttää aika erilaiselta kuin kaupungissa. Se hetki oli vaan ihan täydellinen.

Sitten niihin kuvallisiin muistoihin, joita rankan karsinnankin jälkeen on ihan älyttömästi. Fotojen perusteella olemme viettäneet noin puolet kesästä anopin pihalla auringosta ja välillä sateestakin nauttien. Toinen puoli ajasta täyttyikin sitten kesäleireistä, kaikenlaisista tapahtumista, piknikeistä, leikkitreffeistä, puistopäivistä, herkuttelusta, valokuvaamisesta, iloisista juhlista, letuista isomummin pihalla, kahvikupillisista, vähän uimisestakin, kavereiden seurasta ja ihan vaan kotimaassa reissaamisesta. Täydellistä.

Entä mikä on teidän paras muistonne? Mikä teki kesästänne täydellisen?