Tämä kuva on otettu tämän vuoden ensimmäisinä hetkinä, eli viimeksi, kun Harrin kanssa istuimme alas nauttimaan toistemme seurasta. Okei, siitä ei ole kovin pitkä aika. Joimme lasilliset viiniä ja herkuttelimme juustoilla kun lapset olivat jo nukkumassa, kuitenkin viereisessä huoneessa. Siitäkään ei varmaan ole kovin pitkä aika, kun viimeksi vietimme aikaa ystäviemme kanssa, kun lapset pääsivät mummilaan yökyläilemään. Taisi olla reissu Helsinkiin reilu kuukausi sitten.

Nyt on kuitenkin taas sen aika, eikä kai sitä parisuhdettakaan voi liiaksi hoitaa, eihän? Entä onkohan sattumaa, että juuri ennen vapaaviikonlopun koittamista arki tuntuu kaikkein raskaimmalta? Viimemetrit ovat ne hankalimmat? Lapsia tuli silti ikävä heti kun tajusin olevani yksin tyhjässä kodissa, mutta enköhän mä selviä! 

Harri on toivon mukaan jo matkalla kotiin päin. Mun piti siivoilla ja käydä kaupassa, mutta tulinkin tänne höpisemään turhuuksia. Hups! Toivottavasti se ei sentään suutu niin kovin, että kieltäytyy ottamasta mua mukaansa... no, mihin ikinä ollaan menossa. Suunnitelmat kun kuitenkin ovat aika auki. Yllätys?