Kun saavuimme parikymmentä minuuttia kestäneen junamatkan jälkeen Kööpenhaminan lentokentältä Malmöön, kiinnitin ensimmäisenä huomiota siihen miten erilaisia nämä kaksi kaupunkia näin lähellä toisiaan olivatkaan. Jos kuvailisi kaupunkeja luonteenpiirtein, olisi Malmö rauhallinen, viisas ja lempeä isosisarus eläväiselle, kiireiselle, värikkäälle Kööpenhaminalle. Ja ne kumpikin olisivat onnellisia ihan omina itseinään, ehdottomasti!

Malmössä vietimme kaksi yötä ja yhden kokonaisen päivän, syötiin aamupalaksi lettuja Nutellalla, esittelimme poikien peliä Nordic games-tapahtumassa, saimme elämämme huonointa palvelua ravintolassa, mutta yllättäen söimme siellä silti erittäin hyvää ruokaa, kuljimme pitkin suloisia mukulakivikatuja sekä ostoskatua, söimme Subit joen varressa ja koitimme hämmentyneinä ostaa lippua juna-aseman eri automaateista.

Malmö oli kaunis pieni kaupunki, josta, kuten aina kaikista vierailemistani kaupungeista, jäi sellainen olo, että olisi halunnut päästä hiukan pintaa syvemmälle. Tutustua paremmin. Matkakuume ei todellakaan parane matkustamalla, ja kyllä, jätin palan sydämestäni Malmöön(kin). Mutta onko ihme, katsokaa nyt tätä!