Meidän juhannus on jälleen kerran sujunut enemmän ja vähemmän rennoissa merkeissä maalla, anoppilassa. On ollut aikuisvieraita, lapsivieraita, ruokavieraita ja muita vierailevia tähtiä. Ystäviä joita näkee harvemmin, mutta niinkuin tyttöjen kanssa puhuttiin, aina tehdään nopeat catch upit ja juttu luistaa. Elämäntilanteet voivat muuttua vaikka kuinka, mutta sellainen läheinen yhteys ei noin vain katoa mihinkään, kun se kerran on löydetty.

Anoppilan juhannusta en helposti vaihda mihinkään. Ollaan ihan landella, joten tilaa on, mutta myös kaikki omakotitaloasumisen mukavuudet ovat käytettävissä, mikä on lasten kanssa kyllä paras mahdollinen loma-asetelma. Täällä päästään nopeasti peltoon poimimaan kukkia, metsän keskelle kuljeskelemaan tai järveen uimaan, ja paikallinen juhannustapahtumakin on lapsi- ja aikuisystävällinen.

Juhannustapahtuma jäi meillä silti tänä vuonna väliin. Perjantai-illan sää oli hiukan ankea ja harmaa, ja aloin kasvattaa harmaita hiuksiakin, kun Facebookin feedi täyttyi hellepäivityksistä. Sanoinkin, että mulla alkaa juhannus vasta kun aurinko paistaa. Tarkalleen ottaen mun juhannus alkoi siis lauantai aamupäivällä, ja sen jälkeen ei ole keleistä ollut valittamista. 

Vaikka mun juhannus lähtikin käyntiin hiukan myöhässä, ehti siinäkin ajassa paljon! Viikonlopun aikana syötiin äärimmäisen hyvää grilliruokaa, napsittiin yrttejä suoraan pihalta lautaselle ja tietysti syötiinkin ulkona. Poimittiin kukkia, maisteltiin kuohuviiniä, käytiin uimassa ja lasten mentyä nukkumaan istuttiin nuotion ääressä ja nautittiin hyvästä seurasta. Eilen vielä harjoiteltiin lasten kanssa pyörällä ajamista ja iltahämärässä saunan jälkeen parvekkeella mietittiin, miten hyvin kaikki oikeasti on. Kyllä näillä eväillä on ihan hyvä palata taas kotiin ja suunnata uusiin seikkailuihin.