Kuten jo viime päivityksessä mainitsin, ystäväni Ilona on palannut reissultaan Aasiasta viikko sitten. Tänään hän kävi meitä moikkaamassa, ja toi kummipojalleen tuliaisiksi ylimmässä kuvassa olevan rummun, jota on tänään jo kovasti kokeiltu.

Tällä hetkellä minulla on moni muukin ystävä ja tuttu maailmalla, kuka mistäkin syystä. Olen heidän puolestaan iloinen, sillä he saavat toteuttaa unelmiaan, mutta samalla olen ihan pikkuisen kateellinen. Minun vaihto-oppilas- ja au pair-vuoteni ovat jääneet tekemättä - ja taitavat jäädäkin.

Olen haaveillut ulkomailla asumisesta siitä asti kun kotiuduimme Espanjasta pari vuotta sitten. Luulen että matkailusta ja uusien paikkojen näkemisestä ei voi koskaan saada tarpeekseen, vaan nälkä kasvaa syödessä. Minulle matkailu on vähän kuin keräilyharrastus. Minä keräilen paikkoja ja muistoja, ja tietysti listaa eri maista, joissa olen käynyt. Ja mikä voisikaan olla parempi keräilykohde, maailmasta kun eivät käymisen arvoiset paikat ihan äkkiä lopu kesken!

Viime aikoina reissaaminen on jäänyt aika vähälle. Kreikan reissu osoitti, että pienen lapsen kanssa matkustaminen ei ole mahdotonta, mutta haastavaa. Kotiäidin tulotkaan eivät näytä sen huikeammalta kuin opiskeluaikoinakaan. Ylimääräisten rahojen kanssa on tehtävä valinta siitä, päättääkö käyttää ne reissaamiseen, vai säästää ne seuraavaa isoa hankintaa varten.

Tähän asti olen tyytynyt budjettisyistä selailemaan Mondoa ja seuraamaan ystävieni päivityksiä maailmalta. Toisaalta kuten jo sanoin, ystäväni ovat toteuttamassa unelmiaan, ja niin olen minäkin. Olen aina halunnut perheen ja lapsia, ja sitä seikkailua en vaihtaisi mihinkään. Minun matkani äitinä on ehdottomasti merkittävin, upein ja avartavin matka, jonka tulen koskaan tekemään.