Illan siitä puhe mistä puute -osiossa aiheena uni. Unettomuus (insomnia) tarkoittaa tilannetta, jossa ihminen ei voi nukkua, vaikka kuinka haluaisi. Syynä tällaiseen tilaan voi olla esimerkiksi tappelevat naapurit, rästiin jääneet kotityöt, "mä katson vielä yhden jakson" -ajattelumalli, eroahdistuksesta kärsivä koira, hampaiden tekeminen tai tilapäinen halu mieluummin leikkiä kuin nukkua. Myös liiallinen väsymys voi aiheuttaa unettomuutta. Unettomuuden merkittävimpiin oireisiin kuuluvat haukottelu, silmäpussit, kahvinhimo, energiajuomiin...
Olen aina haaveillut perheestä, ja niissä haavekuvissa olin sellainen perheenäiti, joka kaikki päivät vaan leikkii, lukee, askartelee ja ulkoilee lastensa kanssa, ja tekee kaiken mahdollisen soseista tumppuihin itse. Lasten kanssa pitäisi voida olla pitkään kotona, mutta samalla tehdä merkityksellistä ja mielekästä työtä. Ja tietysti urheilla, harrastaa ja näyttää hyvältä. Niin ja olla se vaimo, joka huolehtii, että koti on siisti ja miehellä puhtaat...
Taaperon kanssa ruokailuista on muodostunut pikkuinen vääntö kotona, ja kerrankin päivän kamppailussa pisteet vein kotiin minä! Herra ennakkoluuloinen ei syö salaattia, eikä suostu maistamaan avokadoa, vaikka pikkusisko vetelee sitä hyvällä halulla, tai vaikka kuinka koittaisi väittää sitä kiiviksi. Aamulla taas ei maistuisi oikein mikään, mitä nyt suklaata tai keksiä voisi vähän syödä, mutta se ei jostain syystä äidille passaa. Mutta tänään! Tänään tämä...
Facebookin mammaryhmät. Hymy toiselta äidiltä liikennevaloissa. Hymy, joka sanoo: "ai teilläkin oli vähän vaikea aamu?" Se vapaakirkon äiti-lapsipiiri, jossa tajuat muiden painivan tismalleen samojen ongelmien kanssa. Ne ihanat tyypit, joiden kanssa voi vaikka maata yhdessä Mehukattimaan pallomeressä. Äiti, älä koskaan aliarvioi vertaistuen merkitystä. En oikeasti tiedä mitä tekisin, jos en voisi välillä (usein) tavata samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, ja keskustella ihan vapaasti kaatuneista vesilaseista,...
Pieni on kaunista, niinkuin esimerkiksi maailman kaunein sana. Se on ihan arkinen, jokapäiväinen ja jokaisella on sellainen. Se herättää tunteita, ja sisältää niin lyhyeksi sanaksi niin paljon. Se on kaunis kaikilla kielillä, kaikilla murteilla ja slangeilla. Äiti. Felix sanoi ensimmäisen kerran "äiti" muistaakseni seitsemän kuukauden ikäisenä. Sain sattumalta oikein videolle, kun hän toisteli sanaa, joka hetkeksi unohtui, ja palasi sitten taas myöhemmin sanavaraston...
Stella-bella, meidän pikkuinen pampula on jo kahdeksan kuukautta vanha, ajatella! Viime viikolla neuvolalääkäri sai mitoiksi 69,6/8100 ja kehui neitiä "hyväntuuliseksi ja hyvähermoiseksi." Täytyy myöntää että olin itsekin aika ihmeissäni, kun toinen ei ollut millänsäkään riisumisista tai vieraan ihmisen tökkimisistä, kääntelyistä ja nosteluista, vaikka päiväuniaika oli jo jokin aika sitten ohitettu. Kyllä mä nimeäisin heti kättelyssä Stellan meidän perheen kärsivällisimmäksi! Toisaalta omaa tahtoakin löytyy,...
Ensimmäinen päiväkotiviikko on taputeltu kunnialla päätökseen, ja nyt hengähdetään viikonlopun yli (ja vähän ylikin). Tämä viikko on, kuten arvata saattaa, ollut äidille vaikeampi kuin lapselle. Tai mistä minä sen tiedän, mutta siltä se on vaikuttanut. Felix on jo kaksivuotias. Niin pieni, mutta silti jo ihan iso ja reipas koltiainen. Silti tuntuu oudolta viedä noin pieni hoitoon, pois äidin luota, mutta toisaalta lapsen kanssa kotiin...
Joulustressin jälkeen tuli tänä vuonna synttäristressi, työstressi, hoitamattomien asioiden stressi, teoriakoestressi, päiväkotistressi ja yhä edelleen päälle painava hampaatjaunettomatyöt -stressi. Lisäksi päälle edellä mainittujen seurauksena migreeniä ja lääkärille asti ajanutta niska-hartiakipua, joten en jaksanut enää ottaa bloggaamisesta stressiä. Niinpä täällä on sitten ollut hiljaista. Nyt alkaa onneksi pahin "kasauma" olla ohi, ja hengissä ollaan tästäkin selvitty! Synttärit juhlittu, ja niin kivaa kuin se bailaaminen...
Pienen pojan ja koko pienen pojan perheen elämässä puhaltavat uudet tuulet. Meidän Felix, oma pikkumurmelimme aloittaa ensi viikolla päiväkodin, ja sekös jännittää! Se jännittää Felixiä, äitiä ja... no, isi ja Stella oikeastaan ottavat sen aika rennosti. Uskokaa tai älkää, mutta olemme jopa saaneet Harrin kanssa aiheesta pari riitaa aikaiseksi. Mulla on nimittäin ollut sellainen päähänpinttymä, etten missään nimessä voi laittaa lasta hoitoon, jos...
Taas yksi mielenkiintoinen viikonloppu takana. Hurjasti juhlavalmisteluita, siivousta, hissin lattialle levinneet pahviroskat, rikkoontunut jouluvalo ja lasinsiru (onneksi äidin) jalkapohjassa. Sunnuntaina migreeniä ja perutut juhlat. Mutta mikä tärkeintä, iloinen, onnellinen kaksivuotias poika. ...Ja noiden ylempien rivien jälkeen tuijotinkin sitten pari tuntia ruutua miettien, mitä kertoisin kaksivuotiaastani kuulostamatta ihan siirapissa uitetulta. Sitten päätin nukkua yön yli, enkä vieläkään ole yhtään viisaampi. Kaksi vuotta tämän ihanan...
Vuodenvaihteen jälkeen tammikuussa juhlat vaan paranivat, kun Felix kasvoi yhdessä yössä vauvasta taaperoksi täyttäessään vuoden. Eikä mennyt kauaa, että saimme todistaa ensimmäisiä askeleita. Tuntuu niin uskomattomalta, että vuosi sitten tuo reipas jokapaikanhöylä vasta opetteli kävelemään! Helmikuussa Felixin kävelytreenit jatkuivat, ja pienen pieniä sanoja kertyi varastoon. Taaperon nopea kehitys piti arjessa kiinni ikävän ja raskauden aiheuttaman väsymyksen keskellä. Silti tasan vuosi sitten koettu menetys...
