Onko joku muuten huomannut, että me ollaan aina seikkailemassa? Käytännössä on ihan sama mitä kodin ulkopuolella tehdään, se luetaan seikkailuksi. Felixkin jo tietää, että seikkailu saattaa yhtä hyvin kohdistua uimarannalle tai vaikka kirpputorille, ja siksi äidin seikkailuhypetyksiin suhtaudutaan pienellä varauksella. Täytynee keksiä joku uusi sana kuvaamaan tätä meidän laatuaikaamme, heh.

Mutta joskus ne seikkailut tulevat vastaan ihan ilman suunnitteluakin, näemmä. Eilen köytin lapset päiväkodin pihalla rattaisiin miettien, mitähän iltapäivästä mahtaisi tulla ilman yksiäkään sovittuja treffejä tai mitään suunniteltua ohjelmaa. Kaikki katastrofin ainekset olivat ilmassa, kun päätin käväistä lasten kanssa "nopeasti" kotona, ennen kuin lähtisimme kohti seikkailua - mikä aloittelijan moka! 

Mutta me todella suoriuduimme noin tunnissa välipalat masuissa ja puhtaat vaatteet päällä ulos. Aikaisemmin päivällä olin huomannut jokirannassa ilmoituksen Turku goes multicultural -minifestareista, joten lähdimme tsekkaamaan saisimmeko siellä hetkisen kulutettua. Ennen iltaa olimmekin sitten ehtineet kuuntelemaan bändiä (ihan ykkösjuttu nykyään), katsomaan tanssia, maalaamaan graffitia, tutustumaan nuokkaribiiliin, skeittaamaan niin lonkkarilla, cruiserilla kuin nepparillakin ja vierailemaan taidemuseon Riviera -näyttelyssä, museon viereisessä leikkipuistossa sekä pikaisesti Puolalan puistossakin, josta suuntasimmekin sitten kotiin nukkumaan. Ei lainkaan hassumpaa.

Ps. Huomatkaa Felixin ensimmäinen graffiti, oranssi ukkeli. Omalla lempivärillä tehty ja kädet ja kaikki - voi mun murua.

Viikonlopputerveisin Mere,

kaikkien seikkailunjanoisten sankari