Meidän juhannus on jälleen kerran sujunut enemmän ja vähemmän rennoissa merkeissä maalla, anoppilassa. On ollut aikuisvieraita, lapsivieraita, ruokavieraita ja muita vierailevia tähtiä. Ystäviä joita näkee harvemmin, mutta niinkuin tyttöjen kanssa puhuttiin, aina tehdään nopeat catch upit ja juttu luistaa. Elämäntilanteet voivat muuttua vaikka kuinka, mutta sellainen läheinen yhteys ei noin vain katoa mihinkään, kun se kerran on löydetty. Anoppilan juhannusta en helposti vaihda...
Asvalttinen moottoritie näyttää polttavalta auringonpaisteessa. Kuuman auton ikkunoita on pidettävä auki ja ihana tuulenvire tuoksuu kesältä - välillä hiukan lehmänlannalta, mutta enimmäkseen tien varteen istutetuilta ruusupensailta ja vapaudelta. Musiikki rentouttaa, nojaan taaksepäin, mutta pidän varman, tukevan otteen ratista. Tuntuu hyvältä. Tuntuu aikuiselta. Itsensä ylittäminen on mahtavaa. Kun on jännittänyt niin, että hiukan oksettaa, kun on epäillyt itseään ja pohtinut pystyykö oikeasti johonkin, onnistuminen...
Kun saavuimme parikymmentä minuuttia kestäneen junamatkan jälkeen Kööpenhaminan lentokentältä Malmöön, kiinnitin ensimmäisenä huomiota siihen miten erilaisia nämä kaksi kaupunkia näin lähellä toisiaan olivatkaan. Jos kuvailisi kaupunkeja luonteenpiirtein, olisi Malmö rauhallinen, viisas ja lempeä isosisarus eläväiselle, kiireiselle, värikkäälle Kööpenhaminalle. Ja ne kumpikin olisivat onnellisia ihan omina itseinään, ehdottomasti! Malmössä vietimme kaksi yötä ja yhden kokonaisen päivän, syötiin aamupalaksi lettuja Nutellalla, esittelimme poikien peliä Nordic...
Siitä taitaa nyt olla suunnilleen kuukausi kun kävimme Harrin kanssa Malmössä työasioissa ja yhdistimme samaan reissuun myös rentoutumista ja parisuhdeaikaa Kööpenhaminassa. Joten nyt on varmaankin sopiva aika postailla siitä, eikö? Ennen reissua kyselin ihanan Eppusen kaapilla -blogin Heidiltä jotain pientä vinkkiä Köpiksen reissulle, mutta Heidipä kokosi ystävällisesti vinkkilistaa oikein ajan kanssa. Shoppailuvinkit menivätkin käyttöön, ja oli kiva kun tiesi mitä etsiä hiukan vieraampien...
Muuton jälkeen on käynyt pari kertaa niin, että läheisessä puistossa tai kaupassa käydessämme olemme kuulleet iloisia "hei tossahan on Felix!" -huudahduksia. Voi että se voikin tuntua hassulta, kun ensimmäisiä kertoja omaa lasta moikkaa joku, jota et itse edes muista nähneesi. Ja sitten se oma hymyilee ja huutaa "moi!"
Isompien ryhmässä kaverisuhteet ovat jo syvempiä, ja pienen pojan jutuista olen lukenut, että tiettyjen kavereiden kanssa on jo tietyt leikit. Vaikka F onkin käsittääkseni ryhmän pienin, hän sujahtaa saumattomasti isompien lasten leikkeihin mukaan, ja suoriutuu niistä ihan yhdenvertaisena leikkikaverina. Ja se on mulle tietysti äitinä äärettömän tärkeä asia - että lapsella on kavereita.
Päiväkotikavereista kuitenkin seuraa kaverisynttäreitä. Kivaa, eikö? No tottakai, mutta vähän haikeaakin. Tänään on esikoiseni valinnut itse hienon lahjan, värittänyt kortin ja sanellut mitä siihen kirjoitetaan, hiukan jännityneen oloisena istunut auton kyytiin, juossut taakseen katsomatta sirkuskoulun saliin leikkimään ja pärjännyt kuulema oikein hyvin, vaikka kekkereiden pienin olikin. Kyllähän mä tiesin, että tuo pärjää jo hienosti. (Nyyh.)
"Ekojen kertojen" listaan kirjataan: Eka kaverisynttärivierailu / 12.6.2016 / Lapsen fiilikset: onnelliset / Äidin fiilikset: ristiriitaiset
Kiitos vielä suloiselle prinsessalle mahtavista sirkuskekkereistä!
Kiitos vielä suloiselle prinsessalle mahtavista sirkuskekkereistä!
"Äiti, miksi sä itket?" "Meille läheinen ihminen on mennyt tänään taivaaseen. Siellä on hyvä olla, mutta äidillä on ikävä." "Mutta me ollaan täällä sua lohduttamassa." "Älä itke äiti." Ei mun tällaista pitänyt tänään kirjoittaa, ei todellakaan. Mutta eihän me aina saada valita. Luonnollista, mutta ihan luonnotonta. Että joku lakkaa olemasta. Että enää ei ole sanoja sanottavana. Ja mä sanon tämän siksi, etten halua...
Resepti vaivattomiin synttärijuhliin: Siivousta silleen sopivasti pitkin viikkoa Luotto siihen, etteivät vieraat syynää ihan joka nurkkaa Siistit, rennot juhlareleet niskaan Ripaus ripsaria äidille Tannisen valmispohja täytekakkuun, väliin valmisrahka. Aina sitä on kehuttu. Pavlova - helppo ja gluteeniton Foccacia Gluteenittomat pizzat Itse tehty jäätelö (oikeesti on vaivaton!) Vuohenjuustosalaatti Joku sukulainen joka lopulta tekee sen salaatin kun itse viimeistelet kakkuja. Pannullinen kahvia. Toisesta pannullisesta riittää...