Tiedättekö sellaiset lehtiartikkelien ja mehumainosten onnelliset perheet, jotka puhtoisissa valkoisissa pyjamissaan nauttivat yhdessä monipuolista aamiaista suupielet korvissa? Meillä ei ole sellaista. Ehkä se voisi olla ihanaa, mutta kun se ei vaan mene niin. Varsinkaan arkiaamuina, joten tähän on toistaiseksi tyydyttävä. Meidän arkiaamut ovat yhtä kaaosta. Aamukahvin aikana on tehtävä pikaisia päätöksiä päivän ohjelmasta, jonka jälkeen yritän selvittää, onko Harri antanut lapsille aamupalaa. Sen...
Pään pudisteluita. Silmien pyöräytyksiä. Harmistuneita maiskautuksia. Huokauksia. Sellaisia reaktioita vilkas esikoiseni saa toisinaan aikaan. Poikani siirtyy paikasta toiseen mieluiten juoksemalla, kiljuu riemastuessaan ja rakastaa harrastaa kaikenlaista kiipeilyä, venkoilua ja hyppelehtimistä. Hän on myös äärimmäisen kiltti ja kohtelias. Hän tervehtii, esittelee itsensä uusille ihmisille, kiittää bussikuskia ja pyytää anteeksi jos hänen vedettävä ostoskorinsa törmää jonkun toisen koriin. Lisäksi hän on jonkun rakas lapsi -...
Mä aidosti, oikeasti tykkään käydä lasteni kanssa retkillä ja puuhata kaikkea kivaa. Mikään ei voita sitä onnen tunnetta, minkä saan heidän aidosta riemustaan ja naurustaan, mutten silti voi väittää, ettei noiden reissujen tekeminen olisi samalla tosi raskasta. Lapset rakastavat uimista, ja anoppilassa he ovat niin minun kuin ihan keskenään mumminkin kanssa päässeet ihanalle, metsäiselle järvenrannalle polskimaan. Niillä isoilla, kaikkien suosimilla hiekkarannoilla meitä ei...
Voisin ihan hyvin antaa kuvien puhua puolestaan tällä kertaa, ne pärjäisivät jo ihan yksistään pienenä ylistyslauluna Kuralan kylämäelle, mutta mihin se tiikeri raidostaan pääsisi - mulla ei yleensä ole tapana olla hiljaa. Edellisen kerran kävin Kuralassa varmaan ala-asteikäisenä, ja oma muistikuva oli se, että siellä oli muutama eläin, joku maalaistalo ja paljon ruohoa. No joo, kyllä siellä lasten kanssa aamupäivän viettää, ajattelin. Mutta...
Aurinko paistaa suoraan sisään ikkunasta, ja sen lämpö pakottaa kiipeämään alas sohvalta. Kaunis kesäpäivä on jo puolessa, mutta me valmistelemme vasta aamupalaa. Kahvinkeitin porisee ja alkaa hiljalleen levittää ihanaa, aamuista tuoksua ympärilleen. Harri on laittanut soimaan kappaleen, jonka viime kuuntelukerrasta on jo liian kauan. Rennot riffit saavat mut miettimään, etten kyllä ole vähään aikaan kuullut Harrinkaan soittavan. Musiikki, mikä ihana asia. Kämppä on...
Rakas, Neljän vuoden naimisissaolon jälkeenkin joudut toisinaan vastaamaan kysymykseen "miksi?" kun kerrot rakastavasi minua. Ja aina sä jaksat kärsivällisesti vastata, joten nyt on varmaan hyvä hetki tehdä samoin. Rakastuin sinuun, koska olit juuri sellainen hiukan renttu - huoleton, hauska ja rento. Sellainen tyyppi, jonka kaikki tuntee, ja jonka seurassa viihdytään. Se jonka kädessä roikkuu aina skeittilauta tai kitara. "Kaikki naiset aina rakastuvat renttuihin",...
Viikonlopun hiljaisuuden syyksi voi laittaa Ruisrockin. Ihan surutta, sillä viikonloppu on ollut festareiden takia niin kiireinen, ettei kirjoittelu käynyt missään välissä edes mielessä, ja kuviakin ehdin räpsiä ihan vaan muutaman. Maanantai kului aikamoisessa koomassa, mutta vähän eri syistä kuin monilla muilla festarikävijöillä. Viikonloppuna multa kysyttiin monta kertaa, eikö harmita olla töissä, kun muut ovat juhlimassa. Ja varmaan yhtä monta kertaa sain kuulla, että...
Kuvatulva ei nyt sitten ota loppuakseen. Eilisestä listauksesta jäi tarkoituksellisesti uupumaan viimeisin kesäjuttu, Helluntaiseurakunnan kesäleiri. Mun kamera on onistunut räpsimään lauantaista tiistaihin kestäneellä leirillä aika ihania kuvia näistä suloisuuksista, joten ne ansaitsivat mielestäni ihan oman postauksensa. Katsokaa nyt tota viimeistä kuvaakin! Kyllä ne osaa sitten kinata keskenään ja kiusata toisiaan, mutta päivän päätteeksi olla toisilleen ne maailman tärkeimmät. Joku pidempään blogin matkassa kulkenut...
