Turun Kauppatori on mielestäni kesäisin aika ihana. Tekisi mieli ostaa keittiö täyteen yrttejä, salaatteja, hedelmiä ja kukkia kaikista suloisista pienistä kojuista. Jopa perunat näyttävät ihanilta pikkuisissa puulaatikoissaan. Lähiruokaa parhaimmillaan! Torilla tulee kuitenkin vietettyä kesäisinkin todella vähän aikaa. Teen siellä satunnaisesti ruokaostoksia, ja kuljen läpi kun se sattuu matkan varrelle. Voisihan sinne tietysti joskus pysähtyä nauttimaan kupillisen kahvia ja pienen hetken auringonpaistetta. Ystäväni ihanat,...
Takki / Luhta Kaulakoru / Glitter College / Second hand Tennarit / Converse Farkut / BikBok Viime viikolla meidän menot olivat aika pitkälti lounaalta puistoon ja puistosta kaupungille, joten asuvalinnatkin olivat sellaisia rennon siistejä. Farkut ja niiden puute on viime aikoina (lue: lasten syntymän jälkeen) tuottanut ongelmia, ja sopivia ei ole omasta kaapistani juuri löytynyt, vaikka esikoiseni omistaakin varmaan vähintään kahdeksat kappaleet. Niinpä...
Rakastan pieniä suloisia putiikkeja, mutta minulla on niitä kohtaan omat ennakkoluuloni. Ensinnäkin, pikku putiikit ovat kalliita ja niissä asioiminen on hiukan kiusallista, sillä samassa, intiimissä tilassa ollaan suoraan myyjän silmien alla. Tärkein syy, miksi eksyn noihin liikkeisiin harmillisen harvoin on se, että se nyt vaan on rattaiden kanssa hirveän hankalaa - tilaa on vähän, ja olen kirjaimellisesti kuin tuplaäiti lasikaupassa. Kävipä erään kerran...
Lapseni tykkää maalata, piirtää ja liimata. Hän askartelee mielellään kun tilaisuus siihen tarjoutuu, joka on aika hyvä juttu, koska mielelläni hänen kanssaan väkerrän. Taaperon kanssa askaroidessa on kuitenkin huomioitava se seikka, että lapsen taiteellinen näkemys voi poiketa vanhemman omasta. Meidän Felixille ei ainakaan ole niin justiinsa, eksyykö väri paperille, käsiin, paidalle vai seinälle... Äidin kanssa me aina teimme lahjat kevät- ja syyskauden päätteeksi...
Jakku / Gina tricot Paita / Rut m.fl. Huivi / H&M Hame / Bershka Kengät / Converse Felixillä oli eilen elämänsä ensimmäinen kevätjuhla, joka sisälsi siis vain muutamia lauluja oman ryhmän esittämänä, eli mistään suurieleisestä juhlasta ei ollut kyse. Vaan olihan se nyt sen verran juhlava tilanne, että piti äidinkin kaivaa kesähamonen kaapista päälle. Kaveriksi tennarit ja rento t-paita, ettei sentään ihan överiksi...
Tänään me leivomme rinkeleitä, tänään ei mikään huoleta meitä. Tänään mehumaljoja juomme, sankarille lahjoja tuomme. Kakkuun me laitamme mansikoita. Mikään ei näitä juhlia voita! Tittamari Marttinen Stellan synttäreitä, kuten lähes kaikkia muitakin juhlia meidän perheessämme, juhlittiin kahdessa osassa. Helatorstaina saimme kylään sukulaisia, ja aurinkokin muisti sankaria hyvällä ilmalla. Pöytään katettiin suolaista kasvispiirakkaa ja raikasta salaattia, jotka jo hyvän aikaa ovat olleet suosikkiyhdistelmäni tällaisilla...
Vuosi sitten, kun päivä oli kääntynyt seitsemännentoista puolelle, ja olin juuri jälleen itkenyt isille, ettei tämä tyttö aio syntyä ikinä. Olin odottanut sinua 41 viikkoa ja yhden päivän, enkä olisi malttanut enää odottaa tapaamistasi. Juuri silloin, noin yhden aikaan yöllä alkoivat kovat supistelut, jotka eivät enää menneetkään ohi. Kellottelin niitä hetken sängyssä, ja kun olo kävi tukalaksi, siirryin suihkuun ja pesin samassa rytäkässä...
Viime postauksen jälkeen on tuntunut jotenkin oudolta tulla kirjoittelemaan. En mä tänne sen enempää synkistelemään ole jäänyt, mutta ei kai sitä tuollaisen jälkeen ihan mitä tahansa voi kirjoittaa. Vai voiko? Meillä juhlittiin jo helatorstaina suvun voimin Stellan ensimmäisiä syntymäpäiviä, ja huomenna olisi tarkoitus viettää kekkereitä kaveriporukalla. Niiden valmistelut ovat tietysti täydessä käynnissä, mutta ajattelin kuitenkin tulla pikamoikkailemaan ja muistuttamaan, että ihana Instagram päivittyy...
Muistan hetken, jona elämäni pysähtyi hetkeksi, muuttuakseen sitten kokonaan. En muista tarkkaa ajankohtaa, mutta sen tilanteen ja ne tunteet paremmin kuin hyvin. Taisimme olla kaikki lapset kotona hiukan kahnailleet, kun äiti ja isä tulivat eräänä arki-iltana kotiin. Minä, fiksu teini-ikäinen, marssin ensimmäisenä alakertaan valmiina kaatamaan koko päivän turhautumiset vanhempieni niskaan. Tämä vuodatus loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan, sillä se sai vastaansa vain...
Kohta koittaa se päivä, jonka jälkeen perheessämme ei ole enää vauvaa, vaan kaksi iloista ja eloisaa taaperoa. Noiden kahden vauhti se vaan kiihtyy kesää kohden, varsinkin kun Stella päätti äitienpäivän kunniaksi lähteä kävelemään. Neiti ei suostunut menemään nukkumaan, ja kun laskin hänet lattialle seisomaan, ilmeestä ja olemuksesta oikein näki, että nyt mä sen teen! Hassu pieni, ihan kuin ei olisi malttanut mennä nukkumaan, kun piti...
