Päässä soi "sisko tahtoisin jäädä", mikä on tilanteeseen nähden aika kornia. Kaiken lisäksi tänään on karkauspäivä, ironista sekin. Tämä on taas yksi niistä vaikeista postauksista, jotka on vähän niinkuin pakko kirjoittaa, mutta ei oikein osaa sanoa mitään. Siksi olen tainnut lykätä tätä taas ihan viimeiseen hetkeen. Tuntuu vähän samalta kuin olisi hyvästelemässä ystävää, jota ei tule näkemään pitkään aikaan - ne viimeiset syleilyt...

Continue Reading

Eilen kuljin pitkästä aikaa bussilla läpi lumisen lapsuusmaiseman. Kaikki näytti ihan samalta - talot, bussipysäkki ja luistelukenttä - muistatko kun silloin yhtenä uutena vuotena kävimme siellä luistelemassa koko perhe? Eilen juhlimme nolosti unohtuneita syntymäpäiviä. Kyllähän sinä tiedät, miten huono mä olen näissä, eikä tämä ollut edes ensimmäinen kerta. Ostimme ruusuja ja leivoimme yhdessä herkullisen kakun, joten meillä oli onneksi mukava ilta. Eilen laitoimme...

Continue Reading

Olin kolmevuotias kun muutimme rivitaloon. Sireeniaidan toisella puolella asui reilut puolitoista vuotta vanhempi tyttö, ja meistä tuli parhaat ystävät. Vähän vanhempina rakensimme talvisin talorivistöjen taakse pellon reunaan lumilinnan. Työskentelimme sen parissa monta päivää aamusta iltaan, ja se oli upea, huonekaluineen päivineen.  Lumilinnassamme oli huone myös joka ikiselle talonyhtiön ipanalle, taaperosta mopoikäiseen teinilurjukseen asti. Ei ne siinä linnassa tainneet ikinä vierailla, mutta tietysti oli...

Continue Reading

Anoppilan hittijuttuihin kuuluu isin lapsuudesta säästetty legoperintö. Legoleikit ovat meidän lasten harvinaista herkkua, sillä kotona meillä on vielä toistaiseksi käytössä vain Duplot. Tämä siksi, että vastaus äidin siivouspyyntöihin on "osaat sä itekkin." Ihan itsekkäistä syistä siis odottelen sitä aikaa kun lelujen kerääminen on yhtä tavallista kuin niiden levitys. Tuleekohan sellaista ikinä? En mä silti mitenkään Legovastainen ole, ja siksi meillä onkin jo pari...

Continue Reading

No onpahan taas päivä takana! Stellan kanssa nukuimme päiväunet poikkeuksellisesti jo aamupäivästä, joka selvästi ei ollut neidille hyvä ratkaisu, sillä loppupäivä onkin ollut aika kitinää. Iltapäivällä lapset tahtoivat maalata, ja saatiin taas, upeiden teosten lisäksi, aikamoinen sotku aikaiseksi. Tämä pitkä päivä sai onneksi piristävän päätöksen, kun lähdin ystäväni kanssa fiiliskierrokselle Manillan häätapahtumaan. Mä aina niin nautin tällaisista tapahtumista, missä voi vain ihastella kaikkea...

Continue Reading

Meillä ei tänä vuonna juhlittu ystävänpäivää mitenkään ihmeellisellä tavalla. Tai no, Harri ja Felix kävivät hakemassa Heseltä kaikille ateriat, mikä kyllä oli poikkeuksellista sikäli, että niin ei olla ennen tehty, ja tuskin tullaan tekemään jatkossakaan. Hauskaa kuitenkin oli se, että kassalla sattui olemaan kaveri, joka heitti mukaan niitä lastenaterioihin kuuluvia leluja, ja täällä meni ilta kivasti uuden Risto Räppääjä -leffan soundtrackiä rokaten uudet...

Continue Reading

Jos Felixiltä kysyy, mitä hän tahtoisi mieluiten tehdä, on vastaus suurella todennäköisyydellä "maalata" tai "leipoa kakkua." Siis ellei se ole kiukkuinen "en mitään!" Mutta Felix kyllä rakastaa leipoa, ihan vain jo sen tekemisen eikä pelkän lopputuloksen takia. Hän haluaisi muutenkin auttaa kaikenlaisissa kotitöissä, mikä tietysti on tosi hienoa, mutta joskus siitäkin avusta tekisi niin kovasti mieli - kumma kyllä - kieltäytyä. Tällä viikolla me kuitenkin...

Continue Reading

Se päivä oli varmaan koko talven lumisin, ja sitä valkoista ihanuutta tuprutti taivaalta silläkin hetkellä. Harmaat ihmiset harmaissa takeissaan odottivat vakavina bussia. He seisoivat aivan hiljaa, tuijottaen tyhjyyteen. Kaikki paitsi yksi. Yksi pieni ihminen valtava reppu selässä kieri ja pyöri hangessa, ja näytti onnellisemmalta kuin yksikään harmaa pönöttäjä varmaan ikinä saattoi kuvitellakaan olevansa. Mua kauhistutti. Mietin sitä pientä ihmistä, pientä lasta päivän mittaan....

Continue Reading

Mulla oli ajatus siitä, mitä tänään kirjoittaisin. Oli parikin. Mutta jotenkin istun tässä nyt kirjoittamassa siitä, miten kävin lähimmässä K-kaupassa Harrin tultua töistä. Lähimmässä, ja ehkä ankeimmassa mitä tiedän.Ja siellä, loisteputkien valossa nautin päivän ainoan, yksinäisen oman hetkeni. Kukaan ei kiljunut korvaani. Kukaan ei vaatinut mitään. Kukaan ei yrittänyt kiivetä ylitseni. Eikä kukaan survonut paljailla jaloilla omiani, mikä muuten tekee ihan älyttömän kipeää!...

Continue Reading

Kuten kuvista näkyy, meillä oli aika tapahtumantäyteinen lauantai, jonka vastapainoksi et sunnuntaina tehty mitään. Vietimme vaihteeksi laatuaikaa Felixin kanssa ihan kahdestaan sillä aikaa kun isi ja Stella saivat taas yhteistä aikaa kaksin kotona. Meillä tuntuu menevän niin, että jos ei olla kaikki kimpassa, on Stella yleensä mun kanssani. Niin se taitaa monissa muissakin perheissä olla, äiti hoitaa sen pienimmän. Aamupäivällä lähdimme Annukan ja...

Continue Reading